Ja tuttujakin tavattu.

Eli tavattiin vanhatuttuni Joni isändä kanssa radalla. Niimpä sitten kävi testaamassa Eemilin autoa, tässä näin.

"Millainen oli?"   "Ihan hyvä"

Sitten taas Eemil rattiin.

Ja vauhdilla kulkee...

Elokuun alussa ostettiin kuskille oma oikea ajopuku (+niskatuki ja hanskat)

Tässä poika edestä

ja takaa.

Eikun radalle (auto vielä huoltotelineellä), eli ihan kohta mennään...

Hyvät oli kuulemma uudet varusteet, ja hyvä niin.

Jotkut ne uskaltautuu taivaalle vapaaehtoisesti ilman moottoriakin. Radalla ollessa, on välillä kiva seurailla kun viereiseltä Kymin kentältä noustaan ilmaan...

Treenit jatkukoon myöhemmin, pohtii isä ja poika.

Kävivät sitten isä ja poika Kouvolassa seuraamassa kisoja. Vauhdikasta oli meno... Tässä hiukan tunnelmapaloja Kouvolasta Jannen kuvaamana... 

Jos oon ennen manannut, että liikkuvien hevosten kuvaaminen on ollut haastavaa, niin tämä se vasta haastavaksi onkin osoittautunut... Paikallaan olokuvat on vielä ihan ok, mutta sitten kun on vauhtia, niin huh huh... Tässä sarjakuvauksen tulosta pääsuoran päästä kuvattuna. 

Sitten varikolle... 

Nyt meillä on meneillään operaatio lyijy-lisä-painot autoon. Kilpailukuntoisen auton kun tulisi painaa kuskinsa kanssa 110kg, ja meillä tällähetkellä tuo paino on noin 80kg, niin "hiukka" tarvitaan lisää... Mutta siitä myöhemmin lisää.

Eli pojalle blogi.

Alkuun kuvia sieltä mistä Eemilin ajo innostus lähti. Eli ollaan viimekesässä, ja Mikkelin Visulahdessa.

Tarjolla olisi ollut vaikka mitä pomppulinnoja ym. niin radalle piti päästä uudelleen, ja uudelleen. Eemil kuvassa etualalla. Taustalla kurvailee pikkusisko-Emilia, joka ei (äidin onneksi) ollut ihan niin vakuuttunut lajin mahtavuudesta.

Oltiin seuraava yö koko perheen voimin alueen mökissä, tässä iloinen kuskimme Eemil.

Ja mihin muuallekkaan aamulla taas suunnattiin kuin radalle... Etualalla jälleen Eemil.

Talven aikana saimme perheenlisäystä, kun Eemil sai aivan-ihanan-pikku-siskon. Tämän siskon kutsumanimi on Vilkku. Vilkun edesottamuksia voit lukea täältä. Jatkossa linkin pitäisi löytyä myös sivun reunasta sivulta taustajoukot.

Talvenaikana pohdittiin porukalla, että mitä Eemil oikeasti haluaisi alkaa harrastamaan. Hän on kokeillut urheilukoulua/jalkapalloa ym. ja ne on olleet "ihan kivoja" mutta ihan omalta ne ei ole tuntuneet. Kun puheet yhä uudestaan ja uudestaan palasivat "siihen ajoon Visulahdessa", ja kiinnostusta Formuloihin on löytynyt jo pidempään, niin selviteltiin hiukan lähialueen mahdollisuuksia... Ja löytyihän niitä...

Eli ekana löytyi seuran (Kotkan fk-kerho) sivut. Jotka löytyy täältä, ja sivun reunan linkkilistasta. Ja sieltä junnu-illat.  17.5.2011 lähti Eemil, ja Janne-isi ekaa kertaa radalle. Sieltä löytyi tälläinen ajopeli, Cadet.

Keli oli jokseenkin kostea tuolloin, mutta sehän ei menoa haitannut...

Tiistai-illoista muodostuikin sitten kesän kohokohtia. Äiti-Sannakin uskaltautui seuraavalla kerralla radan reunalle. Kesän aikana alkoi viritä ajatus oman auton hankinnasta. Junnu-illat (siis tiistaisin klo 17.30-> Kymin lentokentän läheisellä radalla) ovat oikeesti hyvä juttu!!! Siellä saa junnut hyvää kokemusta (edullisesti, 5e/ilta), ja aikuiset mukavasti tietoa ko.lajista.

Ja kuinka ollakkaan, Heinäkuussa lähdettiin Neuvottomaan katsomaan mahdollista omaa autoa... Korhosilla oli ko.auto jäänyt turhaksi Samun siirryttyä Rotax-luokkaan. (Heidän pojalle ikää sopivasti lisää ->isompaan autoon siirtyminen). Eemil koeistui auton, ja Vesa ystävällisesti teki tarvittavia pikkumuutoksia (ratin korkeus ym.sopivaksi), ja saatiin muutenkin paljon hyödyllistä tietoa lajista. Sovittiin koeajo parin päivän päähän. Ne oli pitkiä odotuksen päiviä, etenkin pojalle, mutta hiukan myös lähiympäristölle...

No koeajo ilta vihdoin tuli (=22.7.2011)

Eikun radalle... Startti-moottori-mallia-Janne-isi

Hyvin kulki...

Missä auto? Eli tämähän kuuluu myös kuvaan, eli pikku pyörähdykset... Seurauksena moottorin sammuminen (johtuu auton tekniikasta).

Vaan matka jatkuu...

Ja auto (ja poika) toimivat hienosti. Hyvillä mielin oltiin kaikki, ja niinhän siinä sitten kävi,

että Eemil sai auton.  Tässä näin, jokseenkin tyytyväisen oloinen poika, oman autonsa vieressä omassa autotallissa...

Numero kun on kuljettajakohtainen, niin otettiin Samun vanhat numerotarrat pois. Samuhan ajoi vielä kuluneella kaudella tälläautolla parit kisat. Mekun saatiin avainasiat ym.hoideltua niin päästiin ihan ominemme radalle. Kuski autossaan, saamassa viimehetken ohjeet (kuka sanoo mitä???)

Ja valmiina

matkaan...

Hyvin kulkee,

välillä niinkin vauhdilla ettei kuvaaja pysy vauhdissa mukana edes kameran kanssa...

Aika hurjalle laji vielä (ainakin äitistä) tuntuu, mutta kai sitä tähänkin tottuu...

Nyt vaan kerätään kokemus kilometrejä alle, ja isi opettelee auton säätöjä ym, niin kyllä tästä vielä hyvä tulee...

Sivulta taustajoukot (ja täältä) löytyy linkki pikkusiskon, Emilian (ja äiti-Sannan) omaan lajiin, eli yhden hevosvoiman hevosteluun. Perheemme "neljäs lapsi" kun on kaviokas "Nisse".